Jaakko Löytty

Ensimmäisen levynsä, Asioita, joista vaietaan Jaakko teki vuonna 1974. Sitä seurasi vuoden päästä Jeesuksen ystäviä. Sen jälkeen, toimiessaan Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa nuorisomuusikkona, häneltä ilmestyivät Kuule meitä vuonna 1977 ja Yhteys 1979. Niiden väleihin mahtui myös muutama single. 80-luvun Jaakko aloitti vapaana taiteilijana Ylöjärveltä käsin.

Siviilipalvelusta seurasi vuonna 1982 Toisen päivän iltana. Suomen Lähetysseuran 125-vuotisjuhlia varten vuonna 1984 valmistui Laulu yhteisestä leivästä. Levyn pohjalta järjestettiin myös kiertue, jolla oli Jaakon ja yhtyeen (Mikko ja Sakari Löytty sekä Pekka Ruuska) lisaksi mukana levylläkin laulaneet Taru Hallama, Outi Terho ja Jukka Leppilampi. Samana vuonna Jaakko aloitti uuden afrikkalaisen tyylinsä levyllä Hawash!, jota mm SOUNDI kehui. Sillä levyllä hänen ei tarvinnut enää selittää mitään:

"Hawash! on vain toivoa Toivon pojille - ilman mitään teologisia tai uskonnollisia taustaselityksiä. Hawash! on ottakaa tai jättäkää ..."

Pidettyään taukoa levytyksissä Jaakolta syntyivät levyt Sininen syvyys 1987 'kunnianosoituksena' Bob Dylanille ja omalle vaimolleen sekä akustinen Lähtölaulut 1988 "läksiäislahjaksi" ennen lähtöään lähetystyöhön Senegaliin paikallista virsikirjaa kokoamaan. Nämä levyt julkaistiin uudestaan yhdellä CD:llä vuonna 1993.

Senegalissa syntyi tilaustyönä Vielä mä toivon - matkamiehen iltarukous Siionin virsien 200-vuotisjuhlille (ensiesitys 20.7.1990 Jalasjärvellä). Varsinaisia afrikkalaistyylisiä lauluja taltioitiin levyille Helsinki - Dakar 1991 ja Norsunmaitoa 1995, joka julkaistiin Löyttyjen palattua Senegalista Suomeen, Satakuntaan Kiikoisten Jaaran vanhalle koululle.

Suomessa Jaakko päätti tehdä ensimmäisen oikean gospel-levynsä. Niinpä vuoden 1996 lopulla julkaistiinkin amerikkalaista roots-perinnettä (blues ja negro-spirituaalit) ja suomalaista virsilaulua sekoitteleva Ristinkantajat. Bluesista mies innostui niin, että teki Pepe Ahlqvistin kanssa kunnon blues-levyn Tiikerisusi 1999(?). Vuonna 2001 sille ja Ristinkantajat-laululle syntyi jatkoksi kokonainen albumi Nälkämaan lauluja, jolle oman laulunsa saivat niin "Olavi Hervannasta", kuin muutkin "ristinkantajat". Jaakko lähetti levyn kaikille piispoille odottaen kirkolta toimia työttömyyden vähentämiseksi. "Käyntikortiksi" ulkomaille käännettiin pari edellisten levyjen kappaleesta englanniksi levylle Black's a Feeling

Nykyään Jaakko toimii myös Herättäjäyhdistyksen aluesihteerinä Lounais-Suomen alueella. Vanhaan Suomalaiseen Virsikirjaan tutustuminen ja uuteen Siionin Virsien versioon tehdyt virsiehdotukset saivat hänet julkaisemaan levyllisen omia Arkivirsiä. Vuonna 2005 syntyi vaimonsa Kaija Pispan kanssa yhteistyössä Murhehuone, "Requiem ihmisenä olemisen vaivaan". Vanhoja seurakuntaveisuja tallentui uudelleen vuonna 2006 äänitteelle Maailman kaikissa kylissä.

Vuonna 2013 julkaistiin levy Toiviotie rokaisuksi avioliiton arkeen.

Veljiensä Sakarin ja Mikon kanssa Jaakko muodosti kokoonpanon Veljekset Löytty tehden vuonna 2017 levyn Mandoliini, palmut ja pohjoinen viima, jossa puolet lauluista oli Jaakon kääntämiä perinteisiä amerikkalaisia lauluja ja puolet miesten omia sävellyksiä Jaakon sanoin.

Jaakko Löytyn tuotantoon kuuluu myös useita messuja mm. tilaustyönä vuoden 1985 Jyväskylän talveen Epäilijän messu , joka tallennettiin levyllekin 1991, sekä laulukirjoja, mm. Rantaviivalla-sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja Jaakko Löytyn virsikirja.